Tässä on tekemäni kaurasydänkranssi
lauantai, 11. lokakuu 2008
kaurasydän
Tässä on tekemäni kaurasydänkranssi
perjantai, 10. lokakuu 2008
sidontatyöt
tässä on tämän kesän morsiuskimppu -08
Olen "ammatiltani" kukkakauppias, jos niin voi asian ilmaista. Olen käynyt puutarhurin perustutkinnon ja erikoistuin siellä kukkien sidontaan. Minulla on kukkakauppa jossa käyn auttelemassa välillä ja kun menen sinne sanon aina, että menen lomalle.... Se työ on niin rentouttavaa ja ihanaa, mutta en voi koskaan perustaa kukkakauppaa itse. Minulla on muita suunnitelmia, olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan välillä käydä piipahtamassa kukkiksessa. Laitan tähän sivulle kuvia tekemistäni sidontatöistä. Kaksi morsiuskimppua ja sitten on hautakimppuja ja hautavihkoja. Ja lisää on luvassa...
viime vuonna maaginen 7.7.2007 morsiuskimppu
perjantai, 10. lokakuu 2008
heppaset
tässä Manta 16v.
ja Sissi 7v.
Minulla on kaksi lämminveristä hevosta. Manta on ollut minulla jo nelisen vuotta ja Sissi on uusi tuttavuus, hän tuli meille viikko sitten perjantaina. Molemmat ovat aivan ihastuttavia. Manta on sellainen muodokas iso heppa ja hyvin ihmisrakas. Sissi taas on missimitoissa ja hänkin ihmisrakas. Aina kun meen antamaan heille heinää sieltä kuuluu kaksi ihanaa hörötystä... Mantasta ja Sissistä on tullut erottamattomat. Ajattelin että Manta ei hyväksy Sissiä kun on ollut sellaisia tilanteita, että Manta ei ole hyväksyny muita hepoja ja varsinkin jos kyse on ollut ruoasta, mutta nyt syödään samasta kasasta ja huolehditaan et kaveri on vieres. Ihanaa on mennä illalla tekemään tallitöitä ja sitten kun ne on valmiina, saa huutaa et tytyt tulkaahan talliin ja sit mennään. Rentouttavaa kuunnella tallissa kun hepot rupeavat syömään ja se tuoksu...
keskiviikko, 6. elokuu 2008
Esteri koira
Esteri on estrelanvuoristokoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys. Ikää hänellä on jo 8v. Esteri tuli minulle 4kk ikäisenä, hain sen sydänsuruuni, ja autto mua siinä sydänsurussa. Muistan sen päivän kun menimme hakemaan esteriä ja kun astuin ulos autosta, tämä pitkäkoipinen söpö haukku istua läsähti jalkojeni juureen ja tietenkin se oli rakkautta ensisilmäyksellä. ja niin esteri lähti mukaamme.
esteri asusteli vanhempieni tykönä ensimmäisen vuoden opiskelujeni takia. en raaskinut ottaa häntä pieneen kaksioon tallustelemaan, kun kerran sai olla vapaana ja huolettomana kotopaikassani. ikävä tätä koiraa oli tietysti ja soittelinkin äiteelle et miten esteri voi, melkein joka päivä.
ekana vuonna kun ensimmäisen kerran satoi lunta, pirautin heti et mites esteri sanoo lumesta ja äitini sanoi et kait se tuolla lumiukkoja väsää... heheh. Esteri tykkäs lumesta ja siellä se temmelsi ja yritti ottaa lumihiutaleita kiinni. ja meikä poru kurkussa kun lapseni enslumi....
Esteri on siitä asti sitten kulkenut matkassani minne olenkin mennyt. ja kaikki ovat ihastuneet esteriin. Esteri on todella ystävällinen, hellä ja kaikki muuta ihanaa mitä koirasta voi vaan uskoa. Kun kerran rapsuttaa esteriä, saa hänestä ikuisen ystävän.
lapsia meillä on kolme ja niitä esteri päivät pitkät paimentaa ja katsoo ettei mikään rosvo tule häiritsemään meidän kotirauhaa. hän kyllä ilmoittaa jos joku tulee pihaamme. Esteri on sen verran julman ja ison näköinen ettei heti mieli tee astua ulos autosta! koskaan esteri ei ole purrut silti vielä ketään, vaikka meidän yhdeksän kuukautinen justus poikakin hieman karvoista nappaa..
ja aina nukkuu sänkymme vieressä. jos täytyy yöllä pissalle lähteä niin hyvä ettei astu karvamaton päälle... ja joskus oikein ärsyttää kun koko ajan minun perässäni kuuluu tassujen ääni ja hyvä ettei kannoille astu ei ole epäselvää ketä se pitää emäntänään.. Vessaankaan en saa mennä yksin ettei vaan kukaan tule ja vie minua.
lapsetkin ovat kovia komentamaan ja varsinkin kissoista he pitää hyvän huolen, mutta kyllä esteri saa osansa. esteri on hyvätapainen. osaa istua ja menee pois ruokapöydän vierestä kun me syömme ja olen myös opettanut sen että jos joku lapsista antaa jotain hyvää niin esteri osaa ottaa niin varovasti ettei vahingossakaan nappaa sormia.
esteristä lisää jossain vaiheessa....
keskiviikko, 6. elokuu 2008
Karvaiset lemmikit
tässä vanha rouva Misu
kisuliinit
Meidän perheeseen kuuluu myös karvaisia otuksia... ensinnäkin meillä on ihanat kissamme! Niitä on tällä hetkellä viisi kappaletta, oikeasti kolme. Kaksi sattuu olemaan yhden kissamme pentuja Eversti ja Röhve, hauskoja veitikoita. Heidän emo Piitu on minun kuusi vuotiaan tyttären oma kissa. Kille taasen on neljä vuotiaan poikani kissa, se on piitun ensimmäisestä satsistä jätetty kisuli ja ikää tälle nuorelle herralle kerty kesäkuussa vuoden verran. Ja meidän kolmas kissa Misu on minun kissani jonka olen saanut kun olin kaksitoistavuotias. eli ikää tälle rouvalle tulee 14v. Aikasmoinen ikä saavutettuna. Misu on pirteä vanha rouva, saa välillä sellasia hullunpyrähdyksiä et pienemmätkin jää alle.
Nämä kaksi vekkulia Eversti ja Röhve ovat keksineet vallan hauskan leikin!! Mieheni Arto ja ystävänsä Timo katselivat yks päivä mitä nämä kaksi puuhailevat. Meillä on iso luokkahuone, joka on lasten valtakuntaa ja siellä luokkahuoneessa on laitettu lapsille keinu ja nämä kaksi kisulia ovat keksineet että keinun voi laittaa heilumaan ja sitten pomppia sen keinun yli kun se heiluu siinä ees taas... aikas viisaita nötököitä.
Heirän äiteensä Piitu kantaa lapsilleen päivittäin joko lintuja taikka sitten hiirulaisia, jotka sitten syödään murisemalla ja hyvällä ruokahalulla. On se niin julmaa kattoo kun tuollainen söpö pieni kissanpentu rouskuttelee tommosen hiiren tuosta nuin vaan parenpiin suihin... yök. Piitu onkin tunnollinen emo, huolehtii lapsukaisistaan oikein hyvin.
Kille taas on aikamoinen nuori herra, puskee ja tunkee syliin ja kun tönäsee sen pois niin eiku uudestaan, voisi sanoa että tämä kissä on kyl aika takiainen! Mutta niin ihana takiainen! Tulee oikein hyvälle tuulelle kun se syliin änkee. Kille on kans tunnollinen herra, hän tulee joka ilta kotio. kait äitee on laittanu sille kotiintuloajat... ja paimentaa ja hoitaa kahta nuorempaa veljeään.
tässä Kille
Näille kahdelle pikkuselle tarttis löytää koti. Yksi pennuista sai kodin muutama viikko sitten eli Mustikka lähti hyvään kotiin. Ollaan kyselty miten Mustikka on sopeutunut ja hyvinhän se siellä pärjäilee. Tärkeintä on löytää hyvä koti mille tahansa eläimelle, ku nykyään on niin paljon ihmisiä jotka ottavat lemmikkejä ja eivätkä sitten välitä niistä saatika edes anna perustarpeita eläimelle, joka on riippuvainen ihmisestä. Mutta toivon että sellaiset ihmiset ovat vähenemään päin. Toivossa on hyvä elää sano lapamato.....
